Logo
Tervetuloa Ferguson-talliin
Etusivu      Historiaa
HARMAA FERGUSON
Traktori, joka aloitti muutoksen

Harmaa Fergu oli kunnianhimoisen traktorisuunnittelun mestariteos, jossa onnistuttiin ainutlaatuisella tavalla yhdistämään keveys ja tehokkuus. Sen rakenne on puhutellut konemiehiä vuosikymmenestä toiseen. Kuvassa Farmari-näyttelyssä esitelty, hämeenlinnalaisen Pauli Pekkasen Ferguson TEA 20, jossa on 4-sylinterinen 25 hevosvoiman bensiinimoottori. Traktori on entinen Hämeenlinnan siipikarjanhoitokoulun kone.
Harmaasta Fergusta tuli traktori, joka muutti monia asioita. Se pani maatalouden teknistymiselle aivan uuden vaihteen päälle ja loi samalla ne perusnäkemykset, joiden varassa traktoritekniikka monilta osin lepää edelleen. Kaiken takana oli ärhäkkä insinööri.

Harmaa Fergu oli insinööri Harry Fergusonin luomus. Traktorissa toteutuivat monet vallankumoukselliset ideat, joita Ferguson oli hautonut jo hyvin varhain. Kiivaan taiteilijaluonteen raastamassa päässä velloi hydraulinen kolmipistenostolaite jo 1910- luvulla.

Ajatustensa toteuttamiseksi Ferguson pyrki aluksi hakeutumaan yhteistyöhön vanhojen traktorivalmistajien kanssa. Kuuluisa kädenpuristus Harry Fergusonin ja Henry Fordin välillä paiskattiin 1933. Sen seurauksena yhteistyö ”pikkuharmaan” esi-isän, Ford 9 N -traktorin valmistamiseksi alkoi. Ennen kuulumattomat vakiovarusteet kuten ilmakumirenkaat, voimanottoakseli, kolmipistenostolaite, sähköstartti, laturi ja akku takasivat sille 300 000 kappaleen myynnin seuraavan kahdeksan vuoden aikana.

Vuonna 1946 Henry Fordin ja Harry Fergusonin yhteistyö päättyi. Päällimmäisenä syynä oli traktorituotannon parinkymmenen miljoonan dollarin tappiot, toisena kenties Fergusonin kiivas luonteenlaatu.
Tämän jälkeen Harry Ferguson sopi nopeasti Standard Motor Companyn kanssa traktorin valmistuksesta Coventryssä, Englannissa. Ensimmäinen pikkuharmaa, Ferguson TE 20, näki siellä päivänvalon 1946. Kun Fordilta tuli suunnilleen samanlaisia, Ferguson lähetti Fordille 251 miljoonan dollarin laskun patenttiloukkauksista. Neljän vuoden riitelyn jälkeen Fordilta tuli rapian yhdeksän miljoonan dollarin shekki.

Viisikymmentäluvun alkupuolella Harry myi firmansa Massey-Harrisille. Vastineeksi hän sai kuudentoista miljoonan dollarin edestä Massey-Harris-Fergusonin osakkeita ja hallituksen puheenjohtajan vakanssin. Vuonna 1958 muodostettiin Massey-Ferguson -yhtiö.

 
Pikkuharmaan salaisuus

Kun arvioidaan syitä legendaarisen pikkuharmaan menestykseen, tullaan nopeasti alueelle, jossa kylmät faktat ja tunnetut luonnonlait eivät enää vaikuta. Kysymys onkin tunneasiasta, mutta järkisyitäkin löytyy.

Järkisyihin kuuluu ilman muuta Harry Fergusonin ehdoton omistautuminen visioilleen. Hänen mukaansa maataloustuotanto tarvitsi kipeästi koneapua, sen hintaista, että jokainen viljelijä pystyi sitä hankkimaan. Traktorin tuli olla mahdollisimman edullinen. Hän kiivaili ja riiteli asiasta kaikkien yhteistyökumppaniensa kanssa.

Harry Ferguson pelkäsi maan tiivistymistä jo tuolloin. Hän ei säästellyt vaivojaan puolustaessaan keveitä traktoreita ja työkoneita.
Järkisyihin kuuluu myös Fergusonin hydraulinen nostolaite. Siinä oli toimiva painonsiirto, jonka avulla pikkuharmaa palveli painoaan riuskempana vetojuhtana. Fergusonin aura ja kultivaattori hyötyivät painonsiirrosta erityisesti.

Pikkuharmaan ohjekirjassa teroitettiin, että painonsiirto toimi hyvin vain ykkös- ja kakkosvaihteilla. Kolmosella painonsiirto ei ehtinyt reagoida. Kaksiteräinen aura pelasi erinomaisesti työntövarsitunnustelun kautta. Työntövarren asennolla voitiin määrittää niin maahakuisuus kuin työsyvyyskin halutuksi.

Kolmipistenostolaite mahdollisti juuri tätä traktoria varten suunnitellun työkonevalikoiman. Harry Ferguson ei epäröinyt käyttää seikkaa hyödyksi. Massey-Fergusonin työkoneet edustavat edelleen laatua. Kevyt traktori ja kevyet työkoneet olivat unelmayhdistelmä nuoren, riuskan viljelijän käsissä. Keveytensä ansiosta koneet oli helppo ja nopea kytkeä.

Traktorista tuli ajajansa ruumiin väsymätön jatke. Paljon ajaneen, nuorena aloittaneen kuljettajan komennot tulivat selkäydinjatkeesta. Takapuoli, silmät ja korvat antoivat palautteen traktorilta kuljettajalle. Tuolloin yleiset taitoajokilpailut voitti lähes sataprosenttisesti pikkuharmaa muiden merkkien kannattajien harmiksi. Kyntökilpailujen voittojakin alkoi tippua tasaiseen tahtiin.

Pikkufergu ei ollut hevosen korvike. Se oli enemmän. Se antoi ihmiselle hevosparin voimat, jotka eivät lainkaan väsyneet. Ei ole ihme, että pikkufergua puolustettiin tunteenomaisesti ja kiihkeästi ”mörkömajurin” omistajien loukkauksia kohtaan. Varmasti on asian puolesta mustia silmiä lyöty.
 
Teksti on kopioitu suoraan Maatilan Pirkasta 4/2002